Ennen tätä projektia pienimmänkin hämähäkin näkeminen sai sykkeeni nousemaan. Projektin loppupuolella huomasin pienen hämähäkin käppäilevän käsivarrellani: "Voi voi, ku söpö! Tuuppa tähän sormen päälle ni mä vien sut pihalle."
Linnaprojekti vei suurimman osan kaikkien ajasta, joten tätä juttua tehtiin silloin kun kerettiin. Kamalaa kiirettä tämän kanssa ei tullut.
Asiakkaille tarjosimme koristeluksi värjättyä harsoa, monia pieniä hämähäkkejä ja yhden suuren hämähäkin parvelle. Asiakkaat saivat itse valita hämähäkin, ja päätyivät mustaan leskeen. Aluksi olimme laskeneet asiakkaiden budjetin riittävän tähän kaikkeen, mutta hupsista: kattoon ripustettavat kankaat pitää käsitellä palonesteaineella, joka on ihan sikasuperkallista. Ratkaisu oli, että hämähäkit annetaan vuokralle ja kankaat myydään. Osasto voi sitten vuokrata hämähäkkejä eteenpäin jatkossakin. Kangasta ei tällä budjetilla kuitenkaan saanut yhtä paljon kuin suunnitelmissa (kangas ei itsessään maksanut paljon mitään).
Eli tässä projektissa oli monta eri osa-aluetta, joihin kaikkiin osallistuin enemmän tai vähemmän.
Ongelmana oli mm. se, että tilaan jossa tapahtuma (Koskenrock) oli, ei saanut kiinnittää mitään ruuveilla yms., ja koska Vaajakoski on niin kaukana koulultamme ettemme voineet käydä siellä aina välillä testailemassa, että "mitenkäs tämä saataisiin toimimaan ja pysymään paikoillaan". Monta asiaa piti jättää päätettäväksi paikanpäällä, kun koristeita mentiin laittamaan.
Suuri hämähäkki
Suuren hämähäkin peräpään leveys oli noin metrin, ja jalat olivat noin kolme metriä pitkät, joten kokoa sillä riitti. Peräpää ja pää tehtiin retkipatjasta, jonka päälle töpöteltiin kontaktiliimaa, sitten siihen laitettiin sideharsoa ja töpöteltiin uudelleen liimalla. Kun pinta oli kuivunut, se maalattiin mustaksi ja punaiseksi sävytetyllä natura-lakalla. Silmät tehtiin puusta, ja päähän tungettiin puunpala ja uretaania, jotta jalat saatiin pysymään kiinni.
Hämähäkin ruumiin tekemiseen en osallistunut muuten kuin katselemalla.
Jalkojen tekemisessä olin enemmän mukana.
 |
| Jalat liimattuina kasaan, ohuimmat päät liimautumassa painon alla |
Suuren hämähäkin jalat päädyttiin tekemään eristysputkesta, toisin kuin solumuovista kuten ruumis ja pää. Retkipatjaa ei saanut siististi liimattua monenkaan yrityksen jälkeen pieneksi siistiksi putkeksi, joten päädyimme tilamaan kolmea eri kokoista eristysputkea. Eritysputki toi toki mukanaan muita ongelmia: se suli, kun siihen laittoi kuumaliimaa, ja putkessa oleva "vetoketju" jäi näkyviin vielä kontaktiliima+sideharso+lakka käsittelyn jälkeen.
Erikokoisiin putkiin täytyi tehdä jonkinverran säätöjä, jotta jalka saatiin ohenemaan sulavasti. Paksunevaan päähän tehtiin yksi tai kaksi viiltoa, ja viiltoon tungettiin retkipatjasta tehty kiila.
Jalan ohuin pää kavennettiin, liimattiin kiinni ja muotoiltiin.
Kun jalat oli liimattu oikeaan asentoon, ne saivat saman kontaktiliima+sideharso+kontaktiliima+lakka käsittelyn kuin ruumis.
Hämähäkki jäi mielestäni hieman muovisen näköiseksi, luultavasti siksi koska sillä ei ole minkäänlaisia karvoja. Mustilla leskillä ei ole muutenkaan kauheasti karvoja, ja tässä koossa satunnaiset siellä täällä olevat jouhet olisivat helposti näyttäneet vain oudoilta.
Mutta hieno se on mielestäni silti.
Pieni Iso Hämähäkki (Pih)
 |
| Alimpana ensimmäinen kokeilu jalasta, tämän yläpuolella päällystämätön jalka, ja ylimpänä styrox-malli ruumiista |
Tämän pienen suuren hämähäkin tarkoitus oli toimia pienoismallina ja harjoituksena suurelle hämähäkille, mutta se ei sitten koskaan valmistunut. Ruumis tehtiin aivan samalla tavalla kuin isossa hämähäkissä, mutta pienempänä. Koska pieni suuri hämähäkki on paljon pienempi kuin suuri hämähäkki, sen jalat tehtiin liimaamalla muutama retkipatjan pala yhteen ja hiomalla ne pyöreähköiksi.
Kun ruumis ja jalat oli tehty (samaan tyyliin kuin suuressa hämähäkissä), yritin kiinnittää jalat ruumiseen kuumaliimalla: jalat oli todella vaikeaa saada oikeaan asentoon, eivätkä ne pysyneet kiinni ruumiissa. Jalat täytyisi ommella kiinni. Ison hämähäkin jalan palaset saapuivat sitten osastolle, ja Pih-rukka ei koskaan valmistunut. Ehkä vielä joku päivä...
Pienet hämähäkit
Näitä tehtiin paljon (n. 60). Joka paikka oli hämähäkkejä täynnä. Nämä pienemmät hämähäkit tehtiin vaahtomuovista, joka sahattiin vannesahalla ja leikattiin saksilla oikeaan muotoon. Jalat valmistettiin työntämällä ohuisiin vaahtomuovin palasiin rautalangat, jotka kiinnitettiin toisiinsa. Hämähäkin pää leikattiin auki, ja rautalankojen kiinnityskohta liimattiin sisälle. Hämähäkki käsiteltiin sävytetyllä revultexilla (luonnonkumi).
Itse tein kerkesin tekemään vain yhden pienen hämähäkin.
Kankaiden värjäys
Asiakkaiden budjetti riitti neljään 15 metriä pitkään ja 3 (?) metriä leveään kankaaseen. Asiakkaiden valitsemat värit olivat musta ja punainen, joten näillä mentiin. Ohuesta harsokankaasta ei kuitenkaan saa kirkkaan punaista tai aivan täysin mustaa kyllä millään, mutta lähelle päästiin...
  |
| Kangas nidottiin väriin upottamisen jälkeen kiinni rimaan, joka nostettiin rakennustelineiltä käsin ylös kuivumaan. |
Kankaat värjättiin upottamalla ne sävytettyyn ja vedellä ohennettuun saunasuojaan. Värjäyksen jälkeen ne käsiteltiin palosuoja-aineella samaan tapaan. Palosuoja-aine iholle päästyään aiheutti itselleni ainakin kutinaa, polttelua ja punoitusta, eli sen kanssa sai olla varovainen. Vielä "kuivuttuaankin" kankaat tuntuivat tahmaisilta.
Loppusilauksena kankaiden reunat leikattiin suikaleiksi ja "syödyn näköisiksi".
 |
| Hämähäkkien ja kankaiden mukana Vaajakoskelle lähti Satu V:n tekemä revultex-käsi |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti