Lumilinnan rakentajat 2 - Ankkaperheen paluu

Jotenkin ankkaperhe päätyi taas tänä vuonna Ylläksen maisemiin yhden lisäjäsenen kanssa. Viime vuonna lumihotellia vietimme viisi viikkoa rakentaen. Tänä vuonna vietimme napapiirin toisella puolen vain neljä viikkoa, mutta huisketta ja hulinaa riitti silti. Tänä vuonna saimme jopa firman auton käyttöön, mikä helpotti hankaluuksiin joutumista. Opin ainakin sen, miten auton saa ylös lumipenkasta. Tämä tapahtuu joka pyytämällä kavereita työntämään autoa kovaa, (muttei mielellään niin kovaa että takavalo menee rikki...), tai nauramalla hysteerisesti tonttupuku päällä toivoen, että joku asiansa osaava hoitaa homman.

 Tänä vuonna saimme veistää lumihotellin kaikkiin normaaleiden huoneiden seiniin pienet kaiverrukset (viime vuonna saimme suunnitella ja veistää yhden sviitin, jonka kuvia näkee tästä ja tästä). Muuten työt olivat aikalailla samanlaisia kuin viime vuonna (lumirakentaminen, kristallikäytävä, ja tonttuilu).

Tänä vuonna rakentaminen oli saatu aloitettua paljon aikaisemmin kuin viime vuonna, joten pääsimme suoraan hommiin. Kun tuli kuuma, menimme tekemään kristallikäytävää, ja kun tuli kylmä menimme lapioimaan. Tonttuilua myös riitti: tänä vuonna pääsin yli bussitonttuilu traumoistani, ja olin matkaoppaana useaan kertaan. Hauskaahan tuo oli omalla tavallaan.

Tänä vuonna työporukka oli hieman muuttunut, samoin kuin kämppikset: talon jaoimme kahden ranskalaisen ja yhden sveitsiläisen kanssa, naapurissa asui tanskalainen ja belgialainen, ja töissä pyöri niin virolaisia, latvialaisia, kiinalaisia kuin ranskalalaisia. Brittiläisiä turistejakin pyöri joka nurkassa. Jos haluat harjoitella eri kieliä, mene lappiin sesonkiaikaan!

Kuvia olisi läpikäytävänä noin 330, joten lisäilen kuvia lisää hieman myöhemmin...

"Teatterissa mukavinta on se, ettei tarvitse tylsistyä yksin"

Vaikka olin teatterilla palkallisena työntekijä neljä kuukautta, kiire ei painanut päälle missään vaiheessa, ja jotkut päivät etsin epätoivoisesti tekemistä (töissä oli vain minä ja yksi työkaverini). Vaikka olikin hiljainen jakso verstaalla, sain paljon tehtyä ja opin paljon. Menisi ikuisuus jos kirjoittaisin jokaisesta tekemästäni ja korjaamastani huonekalusta pitkän tekstin, joten tässä on kuvakollaasi "vähemmän" tärkeistä hommista. Tähänkään postaukseen en ole liittänyt kaikkia kuvia, sillä niin moni tuoli, pöytä yms. tuli verstaalle korjattavaksi etten edes muistanut ottaa kuvia.

Kaksi 90cm korkeaa koroketta

Tarjoilukärry metallista, pöytälevyt 15mm vanerista

Värikartta Tikkurilan pastoista: töissä ei semmoista ollut, ja olen tottunut sellaista käyttämään koululla...

Pystytystä...

"Käärmeennahka" oviverho

Marmorointiharjoitus: yritin tehdä malakiittiä, en onnistunut.

Ootrausharjoitus

Pikku lokerikko, jonka tein poisheitetystä vanerista + ootrausharjoitus

Kokeilut petsauksista

Jämävanerista tehty tarjotin ja ootrausharjoitus. Tässä kuvassa se ei ole vielä täysin valmis; kokeilin päälle vielä petsiin sekoituttua lakkaa, ja kiva tuli :)

Onnistuin tuhoamaan pari marmorilaattaa, joten maalasin uudet...

Ootrasin muovikoristeita... Toinen näistä on malli, toinen allekirjoittaneen ootrama, mutta en muista kumpi on kumpi...

Kaksi pahvitötteröstä leikattua telinettä lavan taakse seipäille

Kirjoja: sahasin ja pyöristin styroksit, ja kiinnitin kuumaliimalla lankaa joihinkin selkämyksiin. Tarpeistonvalmistaja päällysti.

Verhojen patinointia: suihkuttelin vetistä mustaa maalia suihkupullolla verhoihin ja voila!

Allekirjoittaneen tekemät ja maalaamat kolme jalustaa patsaiden alla

Prinsessan huoneen viimeistelyä: lisäsimme kultaiset reunat ikkunoihin ja listoihin, hieman piirustuksia seinille ja lisäsimme kontrastia. Tein yläreunan sydämistä kolmiulotteisemmat.  

Hiljaisina hetkinä maalasin pienen fondin: 3x3 metriä.

Vanerista ja kulissirimasta tehty huone

Kaatuvan kehyksen rakentelua

Rakensin pari porrasta (ja sain myös maalata ne!)

Rakensin myös toiset portaat. Aloitin näiden kittauksen, mikä oli suht tuskallista, koska  nämä tein mäntyvanerista (olin jo tottunut koivuvaneriin, jota ei paljonkaan tarvinnut kittailla toisin kuin mäntyä)

Sängyksi kutsuttu huonekalu pyörillä

Lapsen sängyn runko valmistuu...

Hiljaisena kesänä taululle ilmestyi yön hämäryydessä uusia piirustuksia: sänkyjä metallirungoilla! Otin siis paperit kauniiseen käteen ja aloin hommiin.

Toinen sängyistä tulisi olemaan 1600mm pitkä lapsen sänky isolla päädyllä, ja toinen 1800mm pitkä kerrossänky.  Papereiden mukaan jalat tehtäisiin 30x30 mm metalliputkesta, puuosat 15mm koivuvanerista, mutta tukirakenteista ei ollut mitään mainintaa... päätin siis tehdä tukirakenteet 15x30mm putkesta taas "väärinpäin" (kuten tässä pöydässä), jotta putki näyttäisi yleisöön samalta putkelta kuin jalat, mutta veisi syvyyttä pois mahdollisimman vähän.

Piirustusten mukaiset 50mm pyörät kiinnitin lapsen sänkyyn hitsaamalla mutterin kiinni lattarautaan, ja hitsaamalla tämän lattaraudan palasen kiinni metalliputkeen niin, että mutteri jäi sisälle.

Kerrossängyssä käytin samaa tekniikkaa kuin pöydässä (linkki edellä).

Kun pienemmän sängyn runko oli valmis, aloin tekemään kerrossängyn runkoa: tämä osoittautui paljon hankalammaksi, syystä että se on paljon isompi ja tilat eivät ole kauhean isot, joten en saanut sängyn kaikkia sivuja pöytää vasten (mikä helpottaa kummasti metallin palasen asettamista suoraan). Mutta selvisin käyttämällä suorakulmia ja puristimia ja painoja.

Kiinnitin 15mm vanerit reunoihin itseporautuvilla ruuveilla, ja 9mm vanerit sänkylevyiksi samaisilla ruuveilla.

Olin toivonut että pääsisin itse maalaamaan sängyt, mutta eräs maalariharjoittelija tarvitsi näytön, joten hän maalasi sängyt.

Ja tälläiset niistä tuli!

Suo siellä, laattakivi täällä...

Työt teatterilla jatkuivat.

Pääsimme kahden työkaverini kanssa maalaamaan yhden näyttämön lattiaa. Lavastaja halusi että lattia maalattaisiin harmaan laattakiven ja suon yhdistelmäksi. Hän oli piirtänyt tarkat kuvat siitä mitä halusi, me vain teimme kuvan mukaan. Tietysti aloitimme tekemällä kokeiluja siitä, mitä tekniikoita meidän kannattaisi käyttää ja miten tämä oikeastaan tehdään. Päädyimme siihen, että aluksi näyttämölle ruiskuteltiin erivärisiä harmaita sekaisin puutarharuiskuilla, sitten maalin kuivuttua vedimme räpsyllä (räpsykotelo, merkkauskotelo, värilankalaite) ruudut kokoa 50x50 cm, jotka rajasimme tummanharmaalla.

Harmaan alueen kuivuttua leikkasimme suurikokoisesta suojamuovista sabluunan, joka jäljitteli lavastajan antaman kuvan vihreän ja harmaan rajoja. Vihreä alue oli kuin näyttämön etuvasemmalle valuvaa suota. Muovin lisäksi asettelimme kankaanpalaisia sopivan muotoisina alueelle johon muovi ei yltänyt.

Kun kaikki oli paikoillaan, ruiskutimme puutarharuiskuilla vihreää koko lavalle, ja jätimme koko komeuden kuivumaan.

Seuraavana päivänä ennen muovin ja kankaiden poistamista roiskimme vihreälle alueelle siveltimillä vetistä maalia roimasti: tummaa ja vaaleaa vihreää sekaisin.

Sitten poistimme muovit ja kankaat ja pyysimme lavastajaa katsomaan.

Lavastaja halusi lisää kontrastia laattakiviin, joten teimme 50x50cm reiät muovin palasiin, asettelimme ne eri laattakivien päälle ja suihkuttelimme niihin satunnaisesti lisää tummuutta. Tämän jälkeen lakkasimme lattian.

Lavastaja halusi suon myös leviävän näyttämön "ulkopuolelle", joten kävimme yhden työkaverini kanssa juuri ennen ensi-iltaa suihkuttelemassa vihreää näyttämön reunoillekkin.

Valmista!

Pöytä on katettu

Harjoittelupaikkani tarjosi minulle kesätöitä ja jatko-kesätöitä, joten tietysti sanoin kyllä ja vietin kesäni Helsingissä rakennellen lavasteita. Ensimmäinen hommani "oikeana" työntekijänä oli pyörillä liikkuvan pöydän rakentaminen, jonka tein metallista ja vanerista. Pöydässä piti olla telineet kolmelle pinnatuolille (ne se vain kätevästi nostettua pöydän kyytiin ja rullattua pois lavalta) ja pieni laatikko ruokavälineille.

Työ alkoi tietysti pienellä pohdinnalla ja leikkauslistan teolla. Päädyin tekemään pöydän pohjan 20x40 mm metalliputkesta "väärinpäin", jotta sain jalat kiinnitettyä suoraan oikeaan kohtaan, noin 50cm päähän pöydän reunasta (rakenne on kestävämpi, jos putki on lyhyempi sivu ylöspäin).

Kun suurin osa metallirakenteista oli tehty (jalat puuttuivat vielä, koska oikean kokoista putkea ei ollut varastossa), aloin tekemään vetolaatikkoa. Ensin ajattelin tekeväni laatikon joka liikkuu kiskoilla, mutta päädyin tekemään vanhan tutun laatikon: vanerilaatikko vanerilaatikon sisällä, ja hieman steariinia liukasteena. Laatikon etulevy oli hieman suurempi kuin telinelaatikko ja tuli alareunan yli, jotta sen sai helposti vedettyä auki. Lavastaja ei tässä vaiheessa halunnut vedintä (myöhemmin ohjaaja halusi sellaisen).

Tästäkään en selvinnyt täysin ongelmitta: tein molemmista laatikoista 15mm liian pitkät, minkä huomasin vasta liimattuani ja ruuvattuani laatikot kasaan. Ruuvasin siis ruuvit irti, asettelin oikean mitan hyvin varovasti vannesahaan (laatikon muodon takia en voinut käyttää sirkkeliä), ja sahasin sisemmästä laatikosta etulevyn pois hyvin varovasti (ja onnistuin täydellisesti!), ja lyhensin molempia laatikoita 15mm.

Sitten oli aika sahata 15mm pöytälevy ja 9mm maskit pöydän reunoihin. Lisäksi testailin tuolitelineiden toimivuuttani, ja työkaverini ehdotuksesta lisäsin metallikeppien väliin pienet metalliputket, jotta ei varmasti tulisi hutiosumia kun tuoleja nostetaan paikalleen.

Ennen kun kiinnitin puuosat, lisäsin metalliputkijalat pöytään. Jalkoihin kiinnitin valmiiksi tehdyt lattaraudan palat, joihin oli porattu neljä reikää (niitä oli isot pinot verstaalla) jotka pyöristin rälläkällä. Näihin kiinnitin pyörät. Pöytälevyn kiinnitin itseporautuvilla ruuveilla, laatikon kiinnitin pöytään ruuveilla pöytälevyn läpi. 9mm maskit kiinnitin T-nauloilla metalliin

Pöytä valmiina, ainakin omalta osaltani. Kiinnittämäni pyörät vaihdettiin ainakin pariin kertaan tämän jälkeen.

Kun maalari maalasi pöytää, revin lavastajan valitsemat pinnatuolit palasiksi ja liimasin ne uudelleen kasaan: ne olivat pinnatuolien tapaan hyvin heikkoja liimauksiltaan, ja palaset lähtivät irti toisistaan vain vetäisemällä.

Ja tässä pöytä valmiina, odottmassa lähtöä harjoitussaliin.

Kirjaimia

Kun palasin työharjoittelun jälkeen kouluun, pääsin heti styrox-hommiin. Tampere Guitar Festival oli tilannut koululta suuret kirjaimet ja kitaran (TGF:n logo). T ja F oli jo tehty, mutta eriävien mielipiteiden takia oppilas, joka oli ne tehnyt, ei voinut myös tehdä G:tä. Otin siis styroxin pöydälle ja rupesin vääntämään suurta G:tä.

Ensimmäiseksi kuumalankaleikkurin pöytä piti saada suuremmaksi, joten teimme siihen Joonaksen kanssa jatkopalan (Joonas taisi tehdä suurimman osan työstä). Sitten päästiin hommiin.

Heijastin G:n piirtoheittimellä styroxille, piirsin sen ja sitten leikkasin palasissa oikeaan muotoon kuumalankaleikkurilla. Lankaleikkuri ei ollut tuttu kaveri, joten en onnistunut leikkaamaan ihan viivojen mukaan...

Kun palaset oli leikattu, aloin kiinnittämään niitä uretaanilla yhteen. Saumat menivät ristiin, jotta kirjain olisi kestävämpi.

Kun olin saanut kirjaimen kasaan, yritin hioa kaaria hieman nätimmiksi kahdella eri hiomakoneella. Voi sitä purun määrää! Palloja oli taskuissa ja niitä päätyi oman sängyn lakanoidenkin väliin... Suurimmat reiät täytin styroxilla ja uretaanilla, loput kittasin. Sain pienen Ida-apurin tähän vaiheeseen, kesäloma oli jo lähellä ja kiire kova...

Kun kirjaimet olivat valmiit, ne paperoitiin voimapaperilla (liima + paperi). Haasteena oli saada paperi kirjainten päälle mahdollisimman tasaisesti, ilman ilmakuplia.





Paperoidut kirjaimet maalattiin valkoisiksi, ja niille tehtiin kertopuusta ja vanerista telineet.

Ja tässä lopputulos!

Työharjoittelua

Pääsiäisen jälkeen aloitin seitsemän viikon työharjoittelun eräässä yhdessä Suomen suurimmista teattereista, joilla on noin 20 ensi-iltaa vuodessa. Harjoittelun aikana sain tehdä paljon asioita, ja tässä on kuvia muutamista niistä.

Puettavat tornielementit. Tehty retkipatjasta, tukirakenteita tehty mm. retkipatjasta, metallista ja vanerista.

Vanhojen huonekalujen korjailua oli suht paljon... 

Pari pientä ruokapöytää metallista, jotka laitettiin yhteen esityksessä pitkäksi ruokapöydäksi.
Kulmissa kolmion muotoiset maskit, jotka kiinnitin liimalla metalliin.

Pöytälevyt näihin pöytiin tein 15 mm koivuvanerista, ja kiinnityksen hoidin itseporautuvilla ruuveilla.

Leposohva, joka muuttui penkiksi. Runko metallista.

Jalat peitin 4mm vanerilla, kiinnitys T-nauloilla.

Päälle tuli erikseen tilattu kuviojyrsitty 9mm vaneri. Itse en hoitanut pintakäsittelyä, mutta se maalattiin hapettuneeksi kupariksi.

Kirjoituspöytä, jalat metalliputkesta. Puuosat 15mm koivuvanerista.

Pintakäsittelyä: paperia ja liimaa vanerille, että saatiin rapistuneen maalin vaikutelma.