29.11.2015

Kirkas kuin kristalli

Tämän kaltaisia kristalleja piti tehdä
Tänään päästiin sitten tekemään kristallikäytävää. Tämä käytävä saatiin jo valmiiksi, ja varmaan muihinkin käytäviin laitetaan kristalleja kunhan ensin saadaan käytävät...

Elikkä ensin pujotettiin led-valot käytävän katossa olevan aukon läpi alas, ja niille sahattiin pienet viivat seiniin moottorisahalla. Valot aseteltiin koloon ja johdot peitettiin lumella, Valot jätettiin näkyviin, ja niihin laitettiin pienet styroxin palat.

Reikä kaivettu sekä kristallille että styroxille, styrox jo paikoillaan.





Sitten isosta jääkimpaleesta hakattiin irti petkeleellä pienempi pala, jota hakkailtiin vähän sieltä täältä jotta se näyttäisi hieman epätasaiselta ja kristallimaiselta. Kristallille etsittiin hyvä paikka seinältä läheltä valoa, sen äärirajat piirrettiin valittuun paikkaan, ja sitten sille hakattiin reikä seinään petkeleellä. Tähän reikään kaivettiin sitten vielä styroxille ja valolle reikä.




Kristalli seinässä


Sitten vain kristalli reikään, hieman veteen sekoitettua luonnonlunta reunoille, ja voilà!


















Ja tältä se näytti!


27.11.2015

Mie ruukaan tehä iha pörrönä töitä

Tykit on päällä, ja kauhean korkea lumipilvi ilmassa!

Noniin, eli viime lauantaina oli tarpeeksi pakkasta ja päästiin vihdoinkin tykittämään lunta. Snow Villagen rakennelmat rakennetaan tykkilumesta, koska se on paljon tiheämpää ja painavampaa kuin luonnonlumi. Lumi painuu kokoajan alaspain ja tiivistyy; siksi rakennelmista tehdään suhtkoht pyöreitä, joten ne vain vahvistuvat vajotessaan. Pyöreähköt lumirakennelmat sulavat kyllä keväällä, mutta eivät koskaan sorru (tai ainakin se on todella harvinaista...).







Työmaa-alue, ravintolan seinät kohoavat...


Maanantaina pääsimme mukaan lapioimaan ja polkemaan. Ravintolan pallomuotti oli jo täytetty ennen saapumistamme, mutta saimme olla mukana kokoamassa pantaa. Pannan ja pallon väliin lingotaan lunta (pannan etäisyys pallosta n. 2,5-3 metriä), joka lapioidaan mahdollisimman tasaiseksi ja poljetaan mahdollisimman tiiviiksi.




Kylmyydestä sekaisin mennyt työnainen
pallon ja pannan välissä

Pantaa nostetaan sitä mukaa kun sen ja pallon välinen alue täyttyy lumella (alas päästään joko tikkailla tai traktorin kauhan kyytiin hyppäämällä). Turvallisuussääntöihin kuului muun muassa:

1. Kypärä ja heijastinliivi aina päällä
2. Ei saa astua lähelle palloa (50 cm turvaraja)
3. Pannan reuna poljetaan varovasti asettamatta painoa jalalle
4. Ei saa tippua reunan yli
5. Ei saa iskeä ketään lapiolla päähän
6. Kannattaa juosta pois kun linko lähestyy

Kun päästään iglun katolle (pyöristyvään kohtaan), pantaa ei voida enää käyttää ja "vain hurjimmat uskaltaa jäädä" (ei pantaa "aitana"). Meidän harjoittelijoiden ei edes annettu jäädä vaikka oltaisiin haluttu (en tiedä oliko siinä sitten pelko siitä että putoamme, vai pelko siitä, että tuhoamme koko rakennelman).







Sillä aikaa kun muut tekivät kattoa, me lähdimme hortoilemaan metsään kelkkojen kanssa merkitsemään lumikenkäreittiä. Oli muuten ihan törkeän kylmä kun ajeltiin -22 asteen pakkasessa keskellä ei mitään!

Itse pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni ajamaan kelkalla, oli hieman tökkivää menoa... Onneksi Ida ajoi suurimman osan ajasta.

Kaaduin myös ensimmäistä kertaa elämässäni kelkalla: ajoimme kantoon... Onneksi oli pehmeää lunta alla.

Olimme kaikki syväjäässä kun löysimme tiemme takaisin.




Petkeleellä tökkimistä

Kun katto oli rakennettu, pallo tyhjennettiin ja pääsimme vetämään sen ulos. Oviaukkoja oli avattu sen verran että päästiin sisälle, ja meidän hommaksi lankesi niiden siistiminen. Se oli aika mukavaa hommaa.

Reunoja leikattiin moottorisahalla niin paljon kuin mahdollista, ja sitten paloja hakattiin irti petkeleellä.

Kuin reunat oli siistitty, niitä "hiottiin" muun muassa laudoilla joissa oli noin sata ruuvia, ja jonkinlaisilla raastimilla.

Tasaiseksi seinät saatiin juustoraastimen näköisillä hömpötyksillä.






Juustoraastimen näköinen hömpötys ja pari petkelettä

Valmis iglu ja vähän käytävää ulkopuolelta
Jäävuoria seinässä



Heti kun ravintolan pallo oli vedetty ulos kuusi kiinalaista ryntäsi sisälle veistelemään seiniin jäävuoria. Todella nopeasti tekevät hienoja juttuja!

Päästään itsekin tuohon hommaan ehkä kunhan huoneet alkavat valmistua...

Kun ravintola valmistui aloimme samantien tekemään kappelia samalla tyylillä.
Ravintolan halkaisija on 16 metriä ja korkeus 10 metriä, ja kappeli on hieman pienempi. Myös elokuvateatterin rakennus alkoi pari päivää sitten.







Korkeamman lämpötilan takia lunta ei voida enää tykittää, ja lumen määrä on ehkä puolet siitä mitä tullaan hotelliin tarvitsemaan... Saa nähdä koska on taas tarpeeksi kylmä...

Kappeli alkaa kohoamaan... Kuvassa myös linko.


Aina välillä menemme joelle kolamaan lunta. Jääveistoksiin nostetaan jäät sieltä, joten aina välillä jäänpinta käydään puhdistamassa lumesta. Jo tehdyt jääveistokset on tehty viime kevään jäistä jotka olivat isoissa jääsäilytysjutuissa kesän yli. Jokivedestä tehdyt jääveistokset ovat muuten todella nätin vaalean turkoosin värisiä.

Itseäni aina kuumottaa mennä jäälle kolamaan... Vetisiä paikkoja on vielä näkyvissä, ja mielessä pyörii vain Pikku Kakkosen karhun ääni: "Varokaa heikkoja jäitä!"

Siinäpä kuulumiset tällä kertaa, kirjoittelen varmaan lisää kun työt edistyvät. :)







Joella "kollaamassa"



24.11.2015

Pari muuttujaa


Sininen piste olen minä, nuppineula on Sastamala
Parisen viikkoa sitten sain tietää pääseväni työharjoitteluun Lappiin rakentamaan lumikylää. Ida ja Sani saivat myös harjoittelupaikat, joten pakkasimme toppatakit ja -housut ja lähdimme matkaan. Nousimme junaan Tampereella perjantai 13. päivä ja lauantaina saavuimme perille Ylläsjärvelle.

Pari päivää vietimme kierrelen maastossa, kävimme katsomassa Ylläksen tunturia (jota ei näkynyt sumun takia) ja maisemia (joita ei näkynyt sumun takia) ja kävelimme läheiselle laavulle paistamaan maisseja (laavulla ei ollut polttopuita), ja sitten työt alkoivat. Liian matalien pakkaslukemien takia emme päässeet vielä rakentamaan, mutta kyllä meille tekemistä keksittiin.

Lauantaina alkoi tykitys, ja maanantaina pääsimme jo lapioimaan. Niistä enemmän sitten myöhemmin.







Kokosimme muotin pohjan lumikappelille



Muotin kappeli pallo päällään (tuleepa nopeasti pimeä!)


Vietimme aikaa myös paketoiden tyhjiä pahvilaatikoita koristeeksi "pukin mökille"



Olemme myös vahanneet liimalevy-tarjottimia Supi Saunavahalla



Ja askartelua!


Ravintolan muotti ja panta valmiina linkousta varten, vain pakkasta odotettiin...





7.11.2015

Hämiksiä sun muuta

Tätäkin juttua on tehty koko syksy: Halloween-katto Vaajakoskelle.

Ennen tätä projektia pienimmänkin hämähäkin näkeminen sai sykkeeni nousemaan. Projektin loppupuolella huomasin pienen hämähäkin käppäilevän käsivarrellani: "Voi voi, ku söpö! Tuuppa tähän sormen päälle ni mä vien sut pihalle."

Linnaprojekti vei suurimman osan kaikkien ajasta, joten tätä juttua tehtiin silloin kun kerettiin. Kamalaa kiirettä tämän kanssa ei tullut. 

Asiakkaille tarjosimme koristeluksi värjättyä harsoa, monia pieniä hämähäkkejä ja yhden suuren hämähäkin parvelle. Asiakkaat saivat itse valita hämähäkin, ja päätyivät mustaan leskeen. Aluksi olimme laskeneet asiakkaiden budjetin riittävän tähän kaikkeen, mutta hupsista: kattoon ripustettavat kankaat pitää käsitellä palonesteaineella, joka on ihan sikasuperkallista. Ratkaisu oli, että hämähäkit annetaan vuokralle ja kankaat myydään. Osasto voi sitten vuokrata hämähäkkejä eteenpäin jatkossakin. Kangasta ei tällä budjetilla kuitenkaan saanut yhtä paljon kuin suunnitelmissa (kangas ei itsessään maksanut paljon mitään).

Eli tässä projektissa oli monta eri osa-aluetta, joihin kaikkiin osallistuin enemmän tai vähemmän. 
Ongelmana oli mm. se, että tilaan jossa tapahtuma (Koskenrock) oli, ei saanut kiinnittää mitään ruuveilla yms.,  ja koska Vaajakoski on niin kaukana koulultamme ettemme voineet käydä siellä aina välillä testailemassa, että "mitenkäs tämä saataisiin toimimaan ja pysymään paikoillaan". Monta asiaa piti jättää päätettäväksi paikanpäällä, kun koristeita mentiin laittamaan.

Suuri hämähäkki

Suuren hämähäkin peräpään leveys oli noin metrin, ja jalat olivat noin kolme metriä pitkät, joten kokoa sillä riitti. Peräpää ja pää tehtiin retkipatjasta, jonka päälle töpöteltiin kontaktiliimaa, sitten siihen laitettiin sideharsoa ja töpöteltiin uudelleen liimalla. Kun pinta oli kuivunut, se maalattiin mustaksi ja punaiseksi sävytetyllä natura-lakalla. Silmät tehtiin puusta, ja päähän tungettiin puunpala ja uretaania, jotta jalat saatiin pysymään kiinni.

Hämähäkin ruumiin tekemiseen en osallistunut muuten kuin katselemalla. 

Jalkojen tekemisessä olin enemmän mukana.





Jalat liimattuina kasaan, ohuimmat päät
 liimautumassa painon alla
Suuren hämähäkin jalat päädyttiin tekemään eristysputkesta, toisin kuin solumuovista kuten ruumis ja pää. Retkipatjaa ei saanut siististi liimattua monenkaan yrityksen jälkeen pieneksi siistiksi putkeksi, joten päädyimme tilamaan kolmea eri kokoista eristysputkea. Eritysputki toi toki mukanaan muita ongelmia: se suli, kun siihen laittoi kuumaliimaa, ja putkessa oleva "vetoketju" jäi näkyviin vielä kontaktiliima+sideharso+lakka käsittelyn jälkeen. 

Erikokoisiin putkiin täytyi tehdä jonkinverran säätöjä, jotta jalka saatiin ohenemaan sulavasti. Paksunevaan päähän tehtiin yksi tai kaksi viiltoa, ja viiltoon tungettiin retkipatjasta tehty kiila. 

Jalan ohuin pää kavennettiin, liimattiin kiinni ja muotoiltiin. 

Kun jalat oli liimattu oikeaan asentoon, ne saivat saman kontaktiliima+sideharso+kontaktiliima+lakka käsittelyn kuin ruumis.


Hämähäkki jäi mielestäni hieman muovisen näköiseksi, luultavasti siksi koska sillä ei ole minkäänlaisia karvoja. Mustilla leskillä ei ole muutenkaan kauheasti karvoja, ja tässä koossa satunnaiset siellä täällä olevat jouhet olisivat helposti näyttäneet vain oudoilta.

Mutta hieno se on mielestäni silti.

Pieni Iso Hämähäkki (Pih)

Alimpana ensimmäinen kokeilu jalasta, tämän yläpuolella päällystämätön jalka,
ja ylimpänä styrox-malli ruumiista

Tämän pienen suuren hämähäkin tarkoitus oli toimia pienoismallina ja harjoituksena suurelle hämähäkille, mutta se ei sitten koskaan valmistunut. Ruumis tehtiin aivan samalla tavalla kuin isossa hämähäkissä, mutta pienempänä. Koska pieni suuri hämähäkki on paljon pienempi kuin suuri hämähäkki, sen jalat tehtiin liimaamalla muutama retkipatjan pala yhteen ja hiomalla ne pyöreähköiksi. 


Kun ruumis ja jalat oli tehty (samaan tyyliin kuin suuressa hämähäkissä), yritin kiinnittää jalat ruumiseen kuumaliimalla: jalat oli todella vaikeaa saada oikeaan asentoon, eivätkä ne pysyneet kiinni ruumiissa. Jalat täytyisi ommella kiinni. Ison hämähäkin jalan palaset saapuivat sitten osastolle, ja Pih-rukka ei koskaan valmistunut. Ehkä vielä joku päivä...

Pienet hämähäkit

Näitä tehtiin paljon (n. 60). Joka paikka oli hämähäkkejä täynnä. Nämä pienemmät hämähäkit tehtiin vaahtomuovista, joka sahattiin vannesahalla ja leikattiin saksilla oikeaan muotoon. Jalat valmistettiin työntämällä ohuisiin vaahtomuovin palasiin rautalangat, jotka kiinnitettiin toisiinsa. Hämähäkin pää leikattiin auki, ja rautalankojen kiinnityskohta liimattiin sisälle. Hämähäkki käsiteltiin sävytetyllä revultexilla (luonnonkumi). 

Itse tein kerkesin tekemään vain yhden pienen hämähäkin. 




Kankaiden värjäys

Asiakkaiden budjetti riitti neljään 15 metriä pitkään ja 3 (?) metriä leveään kankaaseen. Asiakkaiden valitsemat värit olivat musta ja punainen, joten näillä mentiin. Ohuesta harsokankaasta ei kuitenkaan saa kirkkaan punaista tai aivan täysin mustaa kyllä millään, mutta lähelle päästiin... 

 
Kangas nidottiin väriin upottamisen jälkeen kiinni
 rimaan, joka nostettiin rakennustelineiltä käsin ylös kuivumaan.


Kankaat värjättiin upottamalla ne sävytettyyn ja vedellä ohennettuun saunasuojaan. Värjäyksen jälkeen ne käsiteltiin palosuoja-aineella samaan tapaan. Palosuoja-aine iholle päästyään aiheutti itselleni ainakin kutinaa, polttelua ja punoitusta, eli sen kanssa sai olla varovainen. Vielä "kuivuttuaankin" kankaat tuntuivat tahmaisilta.

Loppusilauksena kankaiden reunat leikattiin suikaleiksi ja "syödyn näköisiksi".

Hämähäkkien ja kankaiden mukana Vaajakoskelle lähti Satu V:n tekemä revultex-käsi

6.11.2015

Linnan rakennus

Eli tässä postauksessa kerronkin sitten vihdoin ja viimein linnasta, jota suunniteltiin ja rakennettiin koko alkusyksy, jonka takia jouduttiin tekemään 15 tunnin päiviä, joka kävi kaikkien hermoille...

Elikkä, Lastenkulttuukeskus Rulla viettää tänä syksynä 10v juhlapäivää, jonne lapset toivoivat linnaa, jonne pääse sisälle seikkailemaan.

Asiakkaiden vaatimuksina oli, että linna on suhteellisen helppo koota ja purkaa, jotta sen voi varastoida, siinä on parveke jonne mahtuu kaksi lasta, matala tyrmä alakerrassa, liukumäki ja mielellään ramppi, jota pitkin myös pyörätuolissa istuvat lapset pääsevät linnaan. Syvyyttä linnalla ei voisi kauheasti olla Rullan tilan rakenteiden takia.

Näiden ohjeiden pohjalta lähdimme sitten suunnittelemaan linnaa: jokaisen piti tehdä 10 luonnosta mittakaavassa (suurin osa ei ollut mittakaavassa, mutta no can do), joista valitsimme 3 parasta. Sitten jakauduimme kolmeen ryhmään, joista jokainen sai oman linnansa, josta piti tehdä piirustukset oikeaan mittakaavaan.

Kolme pienoismallia, vasemmanpuoleista lähdettiin rakentamaan isompaan kokoon
Itse olin mukana suunnittelemassa "Länsi-Eurooppalaista linnaa". Rullan henkilökunta päätyikin tilaamaan juuri tämän linnan, mutta emmehän me sitä suunnitellessa tienneet. Kaikista kolmesta linnasta tehtiin pienoismallit, jotka vietiin Rullaan näytille auttamaan päätöksenteossa.




Kun linna oli valittu, suunnittelut ja laskelmat tehty, ja materiaalit tilattu, oli aika ryhtyä toimeen. Ihmiset jakaantuivat eri osa-alueille: metalliryhmään, pintakäsittelyryhmään, fondiryhmiin jne... Toki roolit menivät hieman sekaisin ja kaikki osallistuivat ja auttoivat toisiaan kaikessa missä pystyivät.

Kun olin itse saanut fondin valmiiksi, siirryin pintakäsittelyryhmään. Muut olivat leikanneet ja muotoilleet huokoisesta kuitulevystä kiviä, joiden päälle piti nyt heittää akryylisideainetta pari kerrosta (kovuuden vuoksi) ja sitten vielä maalata. 

Sai vain istua ja läiskiä väriä levylle. Mukavaa aivot narikkaan-hommaa fondin maalauksen jälkeen. Pari päivää siinä kyllä meni että saatiin kaikki kivet valmiiksi. Ne tuntuivat aina vain olevan liian tummia.


Kaikkia metallirakenteita ei ollut vielä saatu valmiiksi tai levytetty, joten emme päässeet iskemään vielä kiviä seinään. Työttömänä sain pari hommaa toisen fondin maalauksesta: maalasin avainnipun ja aarrearkun yhdessä Sadun kanssa.

Linnan takaseinä-fondi hieman tärähtäneenä panoraama-kuvana
Kun olin maalannut ne loppuun ( ei saanut tehdä viimeistelyjä :'( ) siirryin ulos sulattamaan linnan styrox-harjaa kuumailmapuhaltimella. Oli muuten kylmä aamu!

Sulatuksen jälkeen harjan palat liimattiin yhteen uretaanilla ja maalattiin. 

Vielä viimeisinä päivinä rakoihin lisättiin samaa laastia kuin muuhunkin linnaan.

Näinä työttöminä päivinä kerkesin myös osallistumaan Halloween-tapahtuman kankaanvärjäykseen, mutta siitä lisää toisessa postauksessa...


Kun tarpeeksi monta linnan seinää oli levytetty, alkoi viimeinkin pintakäsittely kovalla kiireellä. Levytyksessä oli hieman ongelmia: jossain oli tapahtunut infokatkos ja ikkunat ja ovet olivat suorakaiteita kaarien sijaan, joten levyt täytyi repiä irti välissä...

Sekasorto
Linnan sisäseinät maalattiin harmaiksi ja sitten ne maalattiin samaan tapaan luonnonsienellä kuin kuitulevykivet. Kivien ääriviivat maalattiin laastin värillä. Ulkopuolelle iskettiin kuitulevy-kiviä kiinni mahdollisimman lähekkäin. Kiviä oli aivan liikaa, mutta pieniä kiviä liian vähän, joten jouduimme pilkkomaan muutamia isompia kiviä. Ongelmina oli mm. raksa-liima, jonka olimme hakeneet maalivarastosta: se oli todella vanhaa ja lähes kuivunutta, vaikka purkki oli avattu vasta muutama viikko sitten. Pyysimme Mauria hakemaan uuden purkin, vanhahan oli jo melkein loppu muutenkin... Sitten, yllätys yllätys: juuri kun olimme saaneet purkin liimaa kaupasta, selvisi että OIKEA raksaliimapurkki oli viety levytyspuolelle painoksi.... Toisen ongelman aiheutti kivet: ne olivat aivan vääntyneitä, joten jouduimme nitomaan ja ruuvailemaan niitä kiinni vaneriin jotta ne pysyivät suorassa.

Sisäosa

Parveke

Kivien väliin jääviin rakoihin pursotettiin muovipussilla sävytettyä liima+pohjatasoite sekoitusta.



Sitten, vihdoin ja viimein, pääsimme purkamaan linnan ja kokoamaan sen uudelleen Tampereella.
Kokoamisessa tuli ongelmia; yksi seinä ei mennyt paikoilleen ja ramppi ei tahtonut mahtua sille tarkoitettuun tilaan. Mutta, all's well that ends well.





Tämä kuva valmiista linnasta ilman liukumäkeä paikanpäällä on pöllitty ilman lupaa Heidin blogista, vaihdan omaan kuvaan kunhan saan sellaisen jostain. Sori Heidi.
.

Bibidi babidi boo!

Lastenkulttuurikeskus Rullan Olipa kerran linnanjuhlat-näyttelyyn tilattiin meiltä linna ja kaksi fondia. Itse sain vastuulleni taikametsä-fondin Marikan ja Heidin kanssa. Asiakkaiden toiveena oli saada synkkä ja tiheä taikametsä, mikä tuotti jonkinverran päänvaivaa meille... Fondi tulisi olemaan heti linnan takaseinän virkaa toimittavan fondin vieressä, joten toisen puolen täytyisi olla vielä päivänvalossa ja toisen pimeässä. Mutta hyvin se saatiin sitten lopulta sulavasti pimenemään. Fondin suunnittelemista vaikeutti myös se, että sen pitäisi olla kahdella seinällä, mikä tarkoitti sitä että kulman kohdalla ei saisi olla mitään kamalan tärkeää ja isoa. Loppujen lopuksi kulma vain teki fondista paremman näköisen: valoisa puoli on toisella seinällä ja pimeä toisella.
Suunnitelmat yksi, kaksi, ja kolme. Ylin on lopullinen suunnitelma, alhaalla oikean  puoleinen on ensimmäinen.
Aluksi suunnittelimme metsää kahdestaan Marikan kanssa: ajatuksenamme oli että fondin vasen puoli olisi valoisa ja rehevä, keskiosassa alkaisi metsä ja se olisi jo hieman enemmän taianomaisempi, ja vasemmalla puolella olisi karua ja synkkää; lehdettömiä puita, kiviä, vuoria, korppi....

Heidi saapui mukaan suunnitteluun, ja teimme suunnitelman numero kaksi. Karu ja synkkä puoli poistettiin (fondi olisi ollut hieman täyteenammuttu sen kanssa, eikä niin taikametsämäinen), kasvopuu muutti vasemmalle tasapainon vuoksi, lisättiin polku, ja keijupuu tuotiin eteenpäin.

Sitten oli viimeisen luonnoksen vuoro: Heidillä ja Marikalla oli muita hommia, joten jäin tekemään sen aikalailla yksin. Muilta pyysin apua, kun sitä tarvitsin. Paljoa muutoksia en enää tehnyt; piirsin yksityiskohtia hieman tarkemmin, muutin hieman polun suuntaa, siirsin keijupuuta hieman taaksepäin (toisessa versiossa se olisi ollut fondilla noin 120cm leveä! Nappasin pois 40cm ja piirsin puulle juuret) jne... Oli aika lähteä maalaamaan.



Kun kangas oli pohjamaalattu pariin kertaan (vihaan tuota maalia imevää kangasta...) lähdin vetämään metsän pohjaväriä pintaan. Tässäkin vaiheessa olin vielä yksin tätä hommaa tekemässä; oli kädet hieman kipeinä pohjavärin levityksen jälkeen... 

Ensimmäisen päivän aikana sain taivaan ja maan pohjavärit paikoilleen, vesiputoukset suht koht kuntoon, ja kalliot hyvään malliin. Yritin pitää hyvää tahtia yllä. 








Seuraavana päivänä sain jo pikkuapurin. Päätimme että minä teen pohjan yksityiskohdille, ettei tyyli muutu rajusti kesken kaiken, joten Marika sai aloittaa yksityiskohtien tekemisen. 

Kun suurimmat alueet oli tehty, siirryin itsekin yksityiskohtiin, joita tässä fondissa riitti.

Muutamia ongelmia matkanvarrella oli, maan muoto, läpinäkyvät puut jne, mutta niistä selvittiin.... 

Muutama muukin maalari liittyi seuraamme. Satu kaipasi taukoa huokoisesta kuitulevystä ja tuli maalaamaan keijupuun. Yksi maalaamistani vesiputouksista näytti valuvan nurmikolta, eikä kukaan oikein keksinyt miten asia korjattaisiin; paitsi Heidi, joka sai koko oikean puolen fondista näyttämään paljon elävämmältä. 

Kun yksityiskohtia lisäiltiin, jotkut metsän osat alkoivat näyttää kamalan tyhjiltä ja epä-metsämäisiltä. Korjasin asian laittamalla tyhjät alueet täyteen pieniä nuoria puita.

Tässä fondissa kyykkymaalaus oli ihan sallittua: tätä fondia katsotaan läheltä. Olihan se helpompaa maalata pieniä yksityiskohtia niin, että näki mitä teki, mutta oli kyllä paikat kipeänä muutaman tunnin jälkeen... Jatkossa tulen kyllä maalaamaan seisaaltaan niin paljon kuin mahdollista.
Panoraama-kuva melkein valmiista fondista.
Tässä vaiheessa kuva alkoi melkein olla valmis. Pieniä, hauskoja yksityiskohtia oli rutkasti, mutta jotain tuntui vielä puuttuvan: metsän pimeimmässä osassa ei näkynyt mitään. Miten siis lisäisimme sinne taikaa?

Päädyimme yhteistuumin tekemään pimeään osaan kauhean parven tulikärpäsiä, ja toisen keijupuun josta näkyy vain siluetti ja ikkunoista hohkaava valo.

Panoraama-kuva valmiista fondista.
Se oli sitten siinä! Eikun reunat siistiksi, rullalle ja Rullaan.

Tässä fondissa on paljon hauskoja pikku yksityiskohtia, joita ei kuvista välttämättä näe: keijujen asuinpuita, puu jolla on kasvot, sieniä, talosieniä, hihnassa oleva etana, kaksi siiliä, mayaketsaali (lintu), sammakko, valoa hohkaavia kukkasia, kukkia joilla on kasvot, silmiä pimeissä koloissa...