Lomalla viimeinkin!

Etelässä ollaan taas. Meni hetken aikaa tottua siihen, että täällä on oikeasti se viisi tai kuusi tuntia valoisaa, ja lunta ei näy missään. Pari päivää sitten kävelin kaverin luota kotiin, ja oli niiin kuuma! Eikä ollut edes legginssejä ja toppahousuja päällä! En ollut käynyt kotona viiteen viikkoon, mutta ei siellä mitään kummallista ollut käynyt. Naapuri oli vaihtunut, huonekasvi oli elossa, kauhea mainospostivyöry tervehti ovella ja jääkaappiin jäänyt juusto alkoi juttelemaan. Tai sitten oli univelkaa ja höpötin itsekseni.

Viimeiset päivät Lapissa vietimme viimeistellen sviittiä, joka näkyy videolla; veistimme hahmot loppuun, teimme LEDit ja laitoimme ne seinään. Itse veistin Maapallon loppuun, ja asettelin avaruusalukseen nappulat (kiitos Idalle niiden veistämisestä) paikoilleen. Päädyimme tekemään tähdet kaivamalla LEDille ja

pienelle jääpalalle kuopan, jonka sitten peitimme lumelta. Tulihan niistä aika sieviä. Lopuksi siivosimme sviitin ylimääräisestä lumesta: sitä kyllä riitti... Jäät olivat loppuneet, joten emme voineet toteuttaa kaikkia patsas- ja sänkysuunnitelmia; joku muu tekee ne myöhemmin ja lähettää meille kuvat. Olisi ollut kiva nähdä meidän suunnittelema sviitti täysin valmiina omin silmin... Ja olisi ollut kiva päästä veistämään jäätä. Täysin valmista lumihotellia emme päässeet näkemään, mutta ainakin kaikki huoneet näyttivät olevan jo paikoillaan.

Paljon tuli tälläkin reissulla koettua ja opittua. Näin revontulia melkein joka toinen ilta (kunnon revontulet kerran) ja kolme tähdenlentoa. Kävin poroajelulla, ajoin kelkalla, ja kaaduin kelkalla. Tapasin paljon ihania ja erikoisia ihmisiä. Olin mukana rakentamassa lumirakennuksia, suunnittelin ja veistin sviitin. Myös toinen meidän suunnittelemamme sviitti kai nyt toteutetaan, merenalainen maailma, vaikka emme pääse sitä ikinä varmaan näkemään. Oli kiva reissu, mutta oli kyllä myös kiva päästä kotiin.

Pääsin kokeilemaan minikelkalla ajoa ennenkuin turistit saapuivat! 

Ravintola

Baari

Kuusikäytävä

Hämmentävä huoneryhmä, luulin aina käytävän olevan selkäni takana... Mutta eihän se siellä aina ollut.

Lisää kristallikäytävää!

Kuusikäytävän karhu

Paloturvallisuus on tärkeää hotellissa, joka on tehty lumesta ja jäästä...

Ja vähän maisemia! On ikävä lunta ja revontulia...

"Best room yet!"

Työkaverin meille tekemä lista sarjoista jotka piti tehdä
(huomaa ylhäällä meille annetut uudet nimet!)

Neljäs työharjoitteluviikko aloitettiin valosarjojen tekemisellä. Valot vaikuttavat paljon lumihotellin sisäosien ulkonäköön (eihän siellä edes näe mitään ilman niitä!), joten saatiin tehdä niitä kokonainen päivä. LEDien pikafiksaus oltiin opittu jo kristallikäytävää tehdessä (aina välillä tuli vastaan rikkinäinen LED), mutta nyt päästiin ensimmäistä kertaa tällä reissulla kolvaamaan. Kerran olen kolvannut aiemmin ala-asteella seinäkelloa tehdessä; silloin se oli kauhean pelottavaa ja vaikeaa, mutta nyt 10 vuotta vanhempana se tuntui ihan helpolta. Kolvi on hieman vanha ja räjähtänyt, ja siinä oli vain yksi kohta joka sulatti tinaa kunnolla.

Valosarjojen teko oli todella helppoa. Rullasta otettiin pätkä valmista johtoa, josta aina kuorittiin pätkä oikeaan kohtaan LEDin johtoja varten. Johto kiinnitettiin muuntajaan kolvaamalla, ja sitten pistoke vain seinään (valojen toimivuutta ei voinut varmistaa ilman sähkövirtaa). LEDin johdot kuorittiin, varmistettiin että LED toimii, johdot pyöriteltiin toisiinsa kiinni, juotettiin yhteen ja päälle laitettiin pala jesaria. Oli tärkeää varmistaa etteivät paljaat johdot kosketa toisiaan: se aiheutti oikosulun. Johdossa ei kulkenut kovinkaan vahva sähkövirta; satuin koskemaan molempia paljaita johtoja samaan aikaan, enkä tuntenut mitään - johtoon tuli kyllä oikosulku.

Viikko jatkui sillä, mitä oltiin odotettu jo kuukausi: sviitin seinien veistäminen. Olimme saaneet jo neljä viikkoa sitten tehtäväksi suunnitella lumisviitin, ja monen kinastelun ja luonnoksen jälkeen päädyimme tekemään avaruusmaiseman (onneksi osataan naureskella itsellemme aina kinojen jälkeen, yleensä ne johtuvat nälästä).

Avaruushuoneeseen olemme suunnitelleet sitä sun tätä: sängystä tehdään avaruusraketin näköinen, ja huoneessa hengailee jäästä tehty alien. Lattialle laitetaan ehkä jäästä tehty meteoriitti, joka valaistaan punaiseksi. Seinille veistetään Jupiter, Maa, astronautti ja UFO. Ja tietysti huone täytetään tähdillä. Avaruushuonetta ei ole kuulemma koskaan aikaisemmin ainakaan Snow Villageen tehty!

Veistäminen alkoi piirtämisellä. Jotenkin jännittävää ajatella, että tussilla voi piirtää lumeen, mutta niin sillä vaan voi. Planeetat piirsimme iskemällä lyijykynän (aika kalliin lyijykynän vielä...) seinään ja sitomalla siihen narun. Toiseen päähän narua sidottiin tussi, ja näin saatiin aikaan kotitekoinen harppi (oikeaa harppia ei ollut käytettävissä, työkaveri näytti hieman hämmentyneeltä kun meidän piti veistää ja etsittiin vain narua...).

Tuleva maapallo. Yläreuna siistitään vielä (siinä
on mielenkiintoinen väri-ilmiö), ja meri tai maa-alueet
tehdään jäästä,  jonka taakse laitetaan valoja.

Piirtämisen jälkeen jaoimme hommat. Sani rupesi tekemään astronauttia, me teimme Idan kanssa maapallon ympyrän. Sitten Ida rupesi tekemään Saturnusta, ja minä UFOa.

Kaivertaminen tehtiin vanhalla kaverilla, petkeleellä. Veistäminen oli yllättävän helppoa, vaikka siitä ei ole paljoa kokemusta. Sviitin seinän paksuus on noin 1,5 metriä, eli sitä saa kaivertaa aika kauan ennenkuin tulee reikä seinään. Normaalisti syvin kaiverrettu osa on noin puoli metriä.

Alkuun minulla oli hieman ongelmia avaruusaluksen kanssa: lähdin vain kaivamaan kuoppaa. Siinä oli joku suunnitelma, mutta kun Ida ja Sani kysyivät kauhistuneena että mitä oikein olen tekemässä, panikoin itsekin ja unohdin suunnitelman. Onneksi se palautui mieleen, ja siitä tuli ihan hyvännäköinen.

Avaruus-sombrero!

Ongelmina oli seinän muoto: huonehan on ympyrä, joten seinäkin on kaareva. Koitappa siihen tehdä eri suuntaan kaareva UFOn reuna. Toinen ongelma oli lumi itsessään: nyt on ollut niin lämmin, että seinä on rakeinen. Kun yhden kohdan veistää pois, puolet veistoksesta tipahtaa (saatan liioitella).

Aluksi avaruusalukseni näytti vimpulalta sombrerolta, enkä millään onnistunut korjaamaan sitä. Epätoivo alkoi iskeä. Mutta 10 tunnin yöunien jälkeen sen korjaaminen olikin lastenleikkiä ja vei 5 minuuttia. Mitä tästä opimme?

Korjailuja...

Tein avaruusalukseen alaosan ja tein lautas-osasta paksumman ja pyöreämmän. Alkoi näyttää jo paljon paremmalta.

Tältä avaruusalukseni näyttää tällä hetkellä. Kunnon viimeistelyt teen sitten kun valot on saatu alukseen kiinni: lautasosaan tulee varmaankin päälle viisi LEDiä, ja niiden päälle pienet jääpallot. Alaosasta paistaa alaspäin jonkinväristä valoa.

Sani halusi tehdä valokeilaan hämmentyneen lehmän, mutta se suunnitelma taidettiin hylätä?

Autoin myös Idaa Saturnuksen kanssa: se on ihan jättimäinen, eikä mitenkään kauhean helppo tehdä.

Palloja meidän täytyy vielä muokata, latvialainen jäänveistäjä tuli antamaan vinkin: kannattaa tehdä soikiota. Huone painuu kevättä kohti mennessä, ja jos teemme täydellisiä palloja, ne eivät kuukauden päästä olekaan enää täydellisiä...

Junaliput on jo varattu kotiin, 17. päivä lähdetään yöjunalla etelään! Oikeasti työt loppuisivat 18. päivä, mutta saatiin se perjantai vapaaksi, koska ollaan tehty sen verran tunteja. Toivottavasti saadaan sviitti valmiiksi ennen lähtöä, jos ei niin joku muu työntekijä tekee sen loppuun. Mutta luulisi että saadaan se valmiiksi, tämän verran ollaan saatu tehtyä 12 tunnissa...

On kyllä jo ikävä aurinkoa.

It's hard to be a tonttutyttö

Tonttupuku päälle ja menoks!

Kolmas työharjoitteluviiko Lainion Snow Villagessa alkoi kristalleilla. Niitä tehtiin ja tehtiin, ja tehtiin vähän lisää, ja neljännellä viikolla tehdään varmaan vielä lisää. Käytävää on paljon.

Perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina paikalle saapuivat ensimmäiset asiakkaat, joten silloin ei saanut rakentaa. Briteistä lensi jokaisena päivänä keskimäärin 400 ihmistä tapaamaan joulupukkia ja ihailemaan Lapin luontoa. Asiakkaat olivat paikalla noin 4 tuntia ja lähtivät sitten takaisin britteihin. Heille oli järjestetty kaikenlaista aktiviteettia: huskyajelu, poroajelu, kelkkailu, koristelu, pukin tapaaminen, ruoka ja tietysti mäenlasku. Saimme siis Idan kanssa töitä tonttuina. Työtehtävänä oli katsoa ettei kukaan satuta itseään ja esittää tonttua, työpisteinä meillä oli koristelu ja mäenlaskun valvonta. Ei ihan ehkä lavasterakentajan hommaa (eikä kovin moni muu työmies kävellyt vastaan tonttupuvussa), mutta ihan hauskaa.

Mäki odottaa pulkkailijoita... Tonttuna ei oikein voinut kulkea
kännykkä kädessä, joten minulla ei ole kuvia siitä
kun asiakkaita on paikalla

Mäenlaskun valvonta oli ihan painajaismaista. Niin aikuiset kuin lapset olivat kovin innoissaan pulkista ja liukureista, eikä kukaan oikein tuntunut välittävän turvallisuudesta... Aikuiset laskevat mäkeä pulkilla seisaaltaan ja pää edellä ja käskevät 5-vuotiasta tytärtään tekemään perässä... Muutama musta silmä tuli kun ei sitä ei aina kerennyt menemään väliin...

Koristelu oli muuten kivaa, mutta kuka tahansa joka on viettänyt aikaa lasten kanssa tietää, etteivät lapset ole mitään maailman siisteimpiä olioita... Paperia oli kaikkialla, tussit oli jätetty kuivumaan, liimaputkilon korkit olivat hävinneet, pipareiden koristelugeeliä oli laitettu puunpalasien päälle...

Lasten (ja allekirjoittaneen)
tekemiä juttuja takanreunalla

Lauantaina sain olla bussitonttu, koska tontuista oli paljon pulaa; tuli sekin koettua... Tiedän ainakin, ettei minusta välttämättä ole matkaoppaaksi. En osannut käyttää bussin mikkiä tai penkkiä. Kartat loppuivat kesken. En löytänyt turvavyötä. Minulle ei etukäteen kerrottu kaikkea mitä olisi pitänyt sanoa ja tehdä, iskettiin vain lappu käteen joka piti lukea ääneen. Joitain lappusia oli kyllä annettu minulle jo viikko etukäteen, mutta olin sanonut etten mielelläni olisi matkaoppaana bussissa, mikä oli silloin vielä ihan ok, joten en tietenkään ollut opetellut mitään ulkoa tai tutkinut tai miettinyt mitään asioita joista olisi voinut kertoa (kuten huskyt, revontulet, vuodenajat jne.). Mutta, pyysin bussilastilliselta anteeksi hermostuneisuuttani, ja kerroin olevani oikeasti puuseppä-tonttu, joka tekee tätä opas-hommaa ekaa kertaa.  Kaikki tulivat kyllä sanomaan matkan jälkeen että ihan hyvin se meni ja olivat todella mukavia, joten en varmaankaan ollut ihan kamala. Takaisinmenomatkalla ei paljoa tarvinnut pölistä, kaikki asiakkaat nukkuivat jo.

Minun piti olla bussitonttuna myös sunnuntaina, mutta pyysin lauantaiaamuna sunnuntaita vapaaksi; flunssa ja väsymys oli iskenyt... Olihan siinä jo tehty 7 päivää putkeen töitä. Onneksi pyyntööni suostuttiin.

Kaikenkaikkiaan oli kyllä todella hauska ja palkitseva kokemus: kaikki asiakkaat olivat iloisia ja hyväntuulisia, saatiin paljon kehuja. Lapset luulivat meidän oikeasti olevan tonttuja, mikä oli aika hauskaa. He kyselivät kaikenlaista hölmöä ja ei niin hölmöä: kuinka paljon leluja olen tehnyt tänä vuonna (yleensä heitin jonkun epämääräisen luvun; 87 675 tms.), kuinka vanha olen (132), voiko tontuilla olla poikaystäviä, voiko tontuilla olla kännyköitä jne...

Sitten vielä loppuun pari kuvaa kiinalaisten veistämistä lumisviiteistä: kunpa päästäisiin jo itsekin tuohon hommaan... En kyllä pystyisi itse nukkumaan yhdessäkään näistä huoneista; kauhean karmivia...

Ravintola sisältä

Kappeli sisältä

Tässä vielä mun perjantain palkkio :)