"Leikitään messuja!"

Pienoismalleja

Vuoden alussa saimme tehtäväksi suunnitella ja rakentaa 4 metriä pitkän ja 2,5 metriä korkean messuseinän SASKY Koulutuskuntayhtymälle. Homman aloitimme tekemällä suunnitelmia tietysti. Näistä suunnitelmista valitsimme parhaat, joita sitten jatko-kehitimme tekemällä pienoismallikokeilut.

Tilaajalle esitellyt pienoismallit.

Näistä pienoismalleista valitsimme kaksi parasta, ja allekirjoittaneen pienoismallin pohjalta tehtiin vielä kolme erilaista värimallia: alkuperäisessä pienoismallissa en paljoa pohtinut värejä, vaan mallia.

Alunperin osaston piti olla avoin kaikilta puolilta, joten suunnittelimme seiniä jotka leikkivät perspektiivillä ja kolmiuloitteisuudella: seinä näyttäisi erilaiselta joka suunnasta.

Malleista tilaaja valitsi kuvassa etumaisena olevan (joka sattui sekin olemaan minun tekemäni), ja seinän leveys muuttui 6 metriin.

Kun voittajaseinä oli valittu, laskimme materiaalit ja omat palkkamme (jos siis saisimme semmoiset 13e tunnilta ja tekisimme seinää seuraavat 2 viikkoa koululla tauotta, ja meitä olisi vain 3 henkilöä tekemässä), ja teimme aikataulun. Aikataulu helpotti hommaa todella paljon, vaikka matkaan tuli mukaan yllättäviä muuttujia: tulityökorttikursseja, jatkoja ja teoriatunteja. Emme tainneet jäädä aikataulusta jälkeen kertaakaan.

Sitten rakentaminen alkoi:

Homma alkoi mittailulla, laskeskelulla ja suunnittelulla: pienoismallissa suurimmat palkit tulivat ulos seinästä 40 cm, mutta tilaaja halusi niistä vähän pienemmät: pinkit tulisivat 35 cm ulos, valkoiset ja vihreät 25cm, siniset 15 cm. Palkkien leveys tulisi olemaan noin 5 cm. Palkkien väliin jäisi noin 19 cm ilmaa, ja elementtien koko tulisi olemaan 96cm (seinä koostui kuudesta elementistä, eli se oli hieman alle 6 metriä leveä, mikä oli hyvä: messuosastoilla on aina muuttujia, ja osaston koko voi heittää muutamalla sentillä).

Kun mitat olivat selvillä, menimme hiomaan styroxia tasohiomakoneella. Styrox tulisi palkkien sisään jäykistämään rakennetta. Aluksi tarkoituksena oli vain tehdä niihin tasainen pinta (tehdas-tasapinta ei aina ole tasapinta), mutta sitten Ida sai idean: jos ohennamme seiniä hieman, meillä menisi puolet vähemmän kertopuuta. Vedimme siis styroxit vielä muutaman kerran koneen läpi.

Omat haasteensa styroxin hiomiseen toi se, että styrox-levyt, joiden piti olla 5 cm paksuja, olivat kaikki eripaksuisia. Kun yksi levy oli mennyt nätisti koneen läpi ja hiotunut tasaiseksi, seuraava oli niin ohut ettei osunut samoilla mitoilla hiomanauhaan, ja kolmas oli niin paljon paksumpi että jumitti koneen.

Kun styroxit oli hiottu, Marika meni leikkaamaan niitä oikeisiin kokoihin, ja Ida ja minä menimme halkaisemaan kertopuita. Myös Eetu ilmestyi auttamaan tässä hommassa.

Kun 24 kertsiä oli halkaistu, meidän piti hioa ne samoilla asetuksilla kuin styroxit, jotta ne olisivat varmasti saman kokoisia: ainoa ongelma oli se, että styrox ja puu hiotuvat tietysti aivan eri tavalla, kun vedimme kertsit samoilla asetuksilla niissä oli kuitenkin aivan liikaa tavaraa jäljellä. Katsoimme siis työntömitalla oikean mitan, ja hiomme kertsit samaan kokoon kuin styroxit, aina välillä tönärillä tarkistaen.

Kun kertsit olivat oikean kokoisia, ne ammuttiin hakasilla kasaan: Ida hoiti tämän homman yksin parissa tunnissa, kun me muut olimme jatkoilla.

Kun kehykset olivat kasassa, oli aika sahata 4mm MDF-levyt. MDFää on inhottavaa sahata, ja puru ainakin saa omat kädet kutiamaan, mutta se oli tähän hommaan paras mahdollinen valinta: sitä saa isoina levyinä. Levyt olivat niin suuria, että päätimme sahata ne käsisirkkelillä. Mittojen tarkkuudella ei tässä vaiheessa ollut väliä.

Kun levyt oli sahattu siirryimme prässille: ensin laitoimme MDF-levyn pöydälle ja levitimme liimaa koko alueelle,Sitten laitoimme MDF-levyn päälle kertopuukehyksen ja styroxit, levitimme koko komeuden päälle liimaa, ja laitoimme toisen MDF-levyn kakun päällimmäiseksi. Sitten nostimme palkin prässiin. Kun prässissä oli niin paljon palkkeja kuin sinne kerrallaan mahtui, laitoimme paineet kohdilleen ja odottilimme liiman kuivumista.

Kun levyt olivat liimatuneet kiinni, sahasimme palkit oikeisiin tarkkoihin kokoihin sirkkelillä. Sitten palkit pyöristettiin ja kitattiin (niissä ei paljoa kitattavaa ollut, vain kertopuun luonnolliset pikku reiät), ja sitten ne olivatkin valmiita maalattaviksi.

Sillä aikaa kun Marika aloitti pohjamaalauksen, menimme Idan kanssa sahaamaan takaseinät 12mm MDF-levystä: halkaisimme ensin jättilevyt puoliksi käsisirkkelillä, ja kävimme sitten sahaamassa ne sirkkelillä oikeaan mittaan.

Sitten olikin jäljellä melkein pelkkää maalausta. Onneksi meille oli ilmestynyt pikkuapulaisia, sillä meiltä oli myös tilattu messuille pöytä. Suunnitelmaa tehdessä olimme luottaneet liikaa siihen että joku ryhmästämme ilmestyy kouluun ja pystyy tekemään pöydän.

Kun Satu S maalasi pöydän kantta, Ida ja Marika menivät sahaamaan pöytään palikoita (pöydässä tulisi olemaan sama malli kuin seinässä, mutta kokovalkoisella taustalla ja hieman paksummilla palkeilla).

Kun seinän palkit ja takaseinät oli maalattu kahteen kertaan, alkoi kokous: tähän hommaan ei mennyt pitkään. Jokaisessa elementissä oli yksi sininen 15 cm palkki, 25cm vihreä ja valkoinen palkki, ja 35cm pinkki palkki. Yhden elementin kokoamiseen meni noin 10 minuuttia.

Kun Ida ja minä kokosimme elementtejä, Satu V ja Marika maalasivat pöydän rimoja ja palasia, Satu S kantta.

Kun elementit olivat kasassa, pääsin itsekin maalaamaan pöydän rimoja. Kun rimat oli maalattu, kiinnitimme ne pöydän etu- ja sivuosiin. Muutamaa tuntia ennen messua tajusimme, että pöydässä ei ole vielä mitään tukirakenteita. Pöydälle oli jätetty kertopuun palasia, ilman ohjeita, jotka oli tarkoitettu pöytään, mutta eivät mitoiltaan enää sopineet siihen. Lisäksi pöydän sisään piti rakentaa vielä hylly, mikä ei olisi helppoa kyseisillä kertopuunpaloilla. Sahasimme pikaisesti Idan kanssa väliaikaiset tukikappaleet ja hyllylevyn, ja kun olimme Tampereella pystyttämässä seinää pari ihanaa ihmistä kokosi pöydän.

Pöydän rakentaminen oli kaikista vaikeinta tässä projektissa, sillä kukaan ei ottanut siitä vastuuta, ja kukaan ei oikeastaan tiennyt miten se oli suunniteltu tehtäväksi, ja ihmiset joille se annettiin vastuulle saattoivat vain hävitä kesken kaiken.

Seinä ja pöytä paikanpäällä. Olimme vaivalla maalanneet baaripöydän ja jakkarat uudelleen ja raahanneet ne Sastamalasta saakka Tampereelle, ja paikanpäällä näimme että messukeskukselta olisi saanut lähes samannäköisiä kalusteita. Ainakin meidän oli hieman uudemman näköisiä.

Kuvaa itse tapahtumapäivältä: hyörimme messuilla Idan ja Marikan kanssa juontajina.