Sarvia ja euforbiaa

Toinen fondini; kopio ja suurennos Akseli Gallen-Kallelan maalauksesta Sarvikuono ja euforbiapuita on valmistunut. Ja tämän tein vielä vapaaehtoisesti!

Lopputulokseen olen paljon tyytyväisempi kuin olin Keiteleeseen. Tällä kertaa tekniikka olikin jo tuttu, en ottanut niin paljoa stressiä koko hommasta, ja maalauksessa käytin apuna siimoja.

Mutkia matkaan toi oma perfektionistisuus ja kankaan kuprulle meneminen, mutta muuten työ sujui. Koko hommaan kuvan valitsemisesta suureen fondiin meni parisen viikkoa. Kokoa maalaukselle tuli 200x242cm, eli tämä on hieman isompi kuin edellinen fondini.


Työprosessi oli sama kuin edellisessäkin fondissa: läpipiirto, vesiväriluonnos, värien sekoittelu, 1x1m fondi ja sitten lopullinen fondi.

Vesiväriluonnoksen tein tällä kertaa paperille johon olin jo piirtänyt rajat valmiiksi. En taaskaan viitsinyt kauhean kauaa käyttää aikaa tähän, vaan iskin jotain oikean sävyisiä värejä suunnilleen oikeille kohdille ja menin sitten sekoittelemaan värejä. En kuitenkaan halunnut skipata kokonaan vesiväriluonnosta, sillä kyllähän siinä tutustuu kuvaan paremmin vaikken minäkään sitä kärsimättömänä ihmisenä tee kunnolla.

Tällä kertaa kehtaan jopa laittaa vesiväriteoksesta kuvan tänne netin ihmeelliseen maailmaan, vaikkei se mikään mestariteos olekaan.

Seuraavaksi sitten värien sekoittelua. Olin ihan ihmeissäni siitä, kuinka helppoa kaikki värit oli löytää.  Kukkuloiden siniseen en tarvinnut kuin yhtä pastaa! Tietysti vihreät ja ruskeat tuottivat edelleen päänvaivaa, niistä on aina vaikeaa saada luonnollisen värisiä.

1x1m teokseen päätin tällä kertaa tehdä koko kuvan. En jaksanut tehdä apuviivoja tai laittaa siimoja tähän harjoitukseen, koska "sehän on vain harjoitus". Ihan kiva siitä tuli, sarvikuono vain näyttää pieneltä pahkasialta.

Kuvassa näkyvät myös uudet upeat turvakenkäni. Kyllä, turvakengät!

Sitten ison fondin maalaukseen. Vauhtiani hidasti tosissaan kankaan löystyminen tai kuprulle meneminen tai jokin pohjamaalauksen jälkeen, joten kangas piti kiristää uudelleen. (Olimme tehneet uuden fondipohjan edellisenä päivänä, ehkä siinä oli liikaa vettä?) Mutta mutta, kiristämisestä huolimatta, kuten kuvassa näkyy, kankaaseen jäi hieman kupruja. Tässä vaiheessa olin maalannut siis taustan ja pilvet, ja kuten näkyy, hahmotellut kukkulat. Halusin tällä kertaa että kaikki menee oikeasti omalle paikalleen, joten, kuten sanottu, käytin apuna siimoja ja liitua. Ja auttoihan se, kummasti.

Kohta oli kaikki paikoillaan paitsi sarvikuono. Uskoin sen olevan vaikein kohta maalauksessa, ja olihan se, mutta en ottanut turhaa stressiä asiasta. Suhtauduin asiaan samalla tavalla kuin kylmään järveen hyppäämiseen: hyppää ensin, mieti sitten. Aloin maalaamaan ennenkuin aloin miettimään liikaa.

Ja sarvikuonostahan tuli sarvikuonon näköinen. Nyt vain seuraavan fondin kimppuun...