Harjoittelimme kahta eri liitosmenetelmää laatikoiden kanssa: toinen kiinnitettiin vanhoilla tutuilla ruuveilla ja liimalla, toinen uudella tuttavuudella; Lamelloilla.
 |
| Laatikot odottamassa pohjamaalausta |
Lamelloiden kanssa tekeminen oli omasta mielestäni paljon vaivalloisempaa: työssä joutui käyttämään käsijyrsintä, mikä tarkoittaa kaikenlaista mukavaa mittailua ja säätelyä, purua naamalla ja liukasta puupölyn peittämää lattiaa. Eli ensin jyrsittiin Lamelloile sopivat kolot levyihin, sitten liimaa koloihin ja liitoskohtiin muutenkin, lamellot paikalleen, puulevyt paikalleen, ja sitten pari kehyspuristinta nopeasti laatikon ympärille toivoen ettei koko homma ehdi hajota/kuivua ennen kuin ne ovat paikoillaan ja ristimitta tarkistettu. Toimintaperiaatteena on se, et lamello koloon päästyään turpoaa liimasta, ja näin liima ja turvonnut puunpalanen pitävät yhteistoimin kappaleet kiinni toisissaan.
Ruuveilla kiinnitys oli paljon helpompaa, vaikka ruuvien päälle pitikin laittaa kittiä.
Ennen pintakäsittylyä laatikot maalattiin valkoisiksi.
 |
| Pihtiputaan liuskekivi |
Saimme itse valita kivilajit joita lähdimme jäljittelemään. Itse valitsin ensimmäiseksi pihtiputaan liuskekiven: helppoa ja simppeliä. Ja niinhän se olikin...
 |
| Ensimmäinen harjoitus |
Onnistuin omasta mielestäni jäljittelemään kiveä hyvin jo ensimmäisellä harjoituskerralla. Päätin lähteä heti maalaamaan oikeaa laatikkoa. Maalasin laatikon ensin vaalean keltaiseksi, minkä jälkeen tein kuvioinnin mustalla.
Kuvioinnin tein vetämällä ensin reilusti todella löysää mustaa maalia pinnalle siveltimellä satunnaisesti suorina samansuuntaisina viivoina. Sitten levitin maalin taipuisalla muovilastalla vetelemällä sitä edestakaisin viivojen suuntaisesti. Lisäuria tein samaisen muovilastan kulmalla maalin hieman kuivuttua, edelleen samaan suuntaan.
Jokainen pinta näytti prosessin lopulla juuri siltä miltä pitikin, mutta olin valinnut väärän kivilajin kyseiseen projektiin. Vaikka yhtä sivua katsoessa puu näytti liuskekiveltä, koko kokonaisuutta katsoessa laatikko näytti vain huonosti maalatulta. Päätin siis maalata jonkin toisen kivilajin liuskekiven sijaan.
 |
| Spektroliitti |
Spektroliitti
Spektroliitti ei ottanut liuskekiven paikkaa, mutta esittelen sen toisena, koska maalasinkin sen ennen liuskekiven uudelleenmaalausta.
Tekniikkanani oli löysän mustan maalin levittäminen koko pinnalle, minkä päälle sitten heittelin ja painelin elmukelmua saadakseni haluttuja kuvioita. Sitten tein siveltimellä hieman erikokoisia sinisiä täpliä. Lopputulos oli ihan okei, mutta kaipasi vielä jotain...
Se näytti ehkä hieman tylsältä.
Päätin siis tehdä muutaman viirun ja täplän valkoisella maalilla käyttämällä sientä, lisäämällä joihinkin kohtiin mustaa, ja pehmentämällä sinisen ja mustan rajaa.
Pienen korjailun jälkeen olen tyytyväinen lopputulokseen. Kuva ei tee sille kunniaa, mutta luonnossa se näyttää melkein kiveltä.
Kivilaji, joka korvasi liuskekiven
En nyt vain millään muista mikä tämän kivilajin nimi oli, mutta tuolta se näytti.
Yritin ensin jäljitellä sitä siveltimellä: ei onnistunut. Mihin siis turvauduin? Spektroliitin pelastaneeseen sieneen. Ja sillähän lähti. Tässä lajissa olikin neljää eri väriä. Ensin taputtelin sienellä hieman valkoista sinne tänne, sitten hieman punertavan oranssia sinne tänne, sitten vallitsevaa väriä, vaaleampaa oranssia, melkein kaikkialle, ja päälle mustaa. Siitä tulikin varmaan kaikista kivoin laatikko.
Sisäkulmat eivät onnistuneet niin hyvin, koska sienellä ei mahtunut tekemään kuvioita niihin, ja jouduin turvautumaan siveltimeen. Viereisessä kuvassa näkyy pintakäsitelty laatikko ja hieman työvälineitä ja huono harjoitus.
Sitten vielä kuva valmiista laatikoista päällekkäin... Jokainen teki näitä kaksi, ja niistä tehdään vielä jossakin vaiheessa kevättä hyllykkö kuulosuojaimille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti