Viivoja, pakopisteitä ja tiiltä

Kolmas fondi on valmistunut!

Oikeastaan se valmistui jo viime viikon tiistaina, mutta olen laiska enkä ole jaksanut päivittää mitään blogiin... Nyt pääsiäisloman alettua piristyin henkisesti eikä kouluhommat tunnu niin pakkopuulta. Piti myös kirjoittaa puhtaaksi kuusi elokuvalavasteanalyysia, mutta muistiinpanot unohtuivat työhousujen taskuun... C'est la vie, katsotaan loman jälkeen uudelleen jos saisi jostain inspistä kirjoittaa...

Mutta, asiaan. Työprosessi on jälleen melkein sama kuin Keitele ja Sarvikuono ja euforbiapuita maalauksien huonoissa kopioissa: kuvan valitseminen, läpipiirto, värien etsintä, pienempi harjoitus, kankaan ompelu, pingottaminen, maalaminen. Vesiväreillä leikkimisen skippasin tällä kertaa...

Valmista!

Tässä toisessa pakollisessa fondissa piti harjoitella viivaperspektiivin maalaamista ja pakopisteen käyttöä, eli katumaisemalla mentiin samalla tavoin kuin kaikki luokkakaverini. Oma henkilökohtainen vaatimus kuvalta oli se, että siinä olisi mahdollisimman vähän sinistä. Päädyin siis kuvaan, joka on otettu Norwichin Princes Street-nimisellä kadulla (piti etsiä katua googlen streetviewstä myöhemmin, kuva oli sen verran huonolaatuinen...). Eli sinisen värin sijaan sain vanhan englantilaisen mukulakivikadun, jolla on kylttejä, pieni mäki, pieniä ikkunoita, kattoikkunoita, pieniä yksityiskohtia ja tiiliseiniä. Kannattiko? Kannatti!

Anti olla...

Valmiille fondille tuli korkeutta 194 cm ja leveyttä 255 cm, eli taas pikkiriikkisen isompi kuin edellinen. Siis oikeasti vain muutaman sentin isompi, en ole sarkastinen. Viivaperspektiivin käyttö maalauksessa tuntui todella paljon vaikeammalta kuin maiseman maalaus. Jokaisen viivan piti mennä juuri oikeaan suuntaan, tai muuten meni koko homma täysin plörinäksi.

Mainitsinkin jo aiemmin että skippasin vesivärihomman tällä kertaa, ja melkein skippasin 1x1m "fondin" tekemisen, mutta onneksi en! Suorien viivojen piirtäminen ja pakopisteen käyttö on yllättävän hankalaa, vaikka apuna olisikin jättikokoinen viivotin.

Jossain vaiheessa meni hermo harjoitteluun, kun se vei niin paljon aikaa ja kun se oli niin pieni ja siihen olisi pitänyt tehdä niin paljon yksityiskohtia ja korjata tuo ja blaa blaa,.. Eli jossakin vaiheessa vain sutaisin jotain suunnilleen oikean väristä maalia suunnilleen oikeaan kohtaan ja siirryin isompaan kankaaseen. Parempi että menee hermo sitten vasta sen kanssa.

"Valmis" talo ja keskeneräinen tiiliseinä

Ja niin se maalaus sitten lähti käyntiin... Apuna oli taas siimoilla tehdyt ruudut ja liidut, ja niiden lisäksi käytössäni oli hiomatuki, jota käytin viivottimena. Käytin melkein kokonaisen päivän vain kuvan hahmottelemiseen kankaalle liidulla. Ensimmäisenä päivänä kerkesin myös maalamaan keskiosan kuvasta (maalasin ensin takimmaiset hommat ja siirryin siitä sitten "eteenpäin", aivan kuten edellisissäkin fondeissa). Bussissa pohdiskelin sitä, miten saan maalattua parhaimman mahdollisen tiiliseinän... Tasaisia ruutuja on yllättävän vaikeaa tehdä siveltimellä. Jossakin vaiheessa, varmaankin yöllä kun en saanut unta, valaistuin: vaahtomuovi. Tuli aika pöllö olo, sehän oli niin itsestäänselvä juttu. Vaahtomuovista neliön muotoinen pala ja tadaa! Ja hyvähän siitä tuli.

Kuva alkoi muodostua... Tiiliseinä oli melkein valmis, talot saivat muotoja, muuri kasveja, seinät viivoja, mukulakivikatu.... mukulakiviä.

Keskimmäinen tiilitalo oli mielestäni jo valmis, mutta ei näyttänyt hyvältä. Teki melkein mieli vetää valkoista päälle ja maalata se uusiksi. Olin kuitenkin käyttänyt siihen jo muutaman tunnin kallisarvoista aikaani, joten luovutin vain vähän. Tiililtä se ei näyttänyt, enkä uskonut että siltä se tulisikaan näyttämään, joten päätin vetää päälle punaista, enkä edes yrittää tehdä siitä tiilitalon näköistä. Kaduin kuitenkin heti, ja pyyhin maalin paperilla pois: alla oleva "tiilikuvio" jäi näkyviin, mutta väri oli tasaisempi. Täydellistä!

Lisäilin hieman yksityiskohtia, tasoittelin värejä, tein mukulakivikadusta suhruisemman jne...Kohta maalaus näyttikin melkein valmiilta. Savupiippuihin ja muutamaan muuhun yksityiskohtaan en ollut tyytyväinen (enkä ole vieläkään), mutta yritin kuitenkin korjailla niitä parhaani mukaan...

Viimeiset viimeistelyt...

Alkoi jo mennä hermo. Vihasin viivoja, Ja ikkunoita. Mukulakivet ja tiilet oli ihan kivoja. Maalaus julistettiin valmiiksi. Viimeistelin vielä leikkaamalla reunat pois ja kiinnittämällä rimat ylös ja alas. Sainkin sitten samantien siirtyä seuraavaan hommaan...

Maalauksen loputtua tuli hieman tyhjä olo: ei enää yhtään pakollista fondia...