Elokuvan olin nähnyt jo pariin kertaan (ylläri-pylläri), joten itse olin jo tottunut siihen että kaikki laulavat KOKOAJAN, enkä oikeastaan edes huomannut sitä. Luokkakaverit eivät olleet tottuneet tähän, ja joillekkin se taisi aiheuttaa päänsärkyä. Hyviä näyttelijöitä, monta Oscar-ehdokkuutta, monta muutakin ehdokkuutta muihin palkintoihin, muutamat näistä lavastuksesta, ja muutama voittokin.
Lavastuksessa käskin kiinnittämään huomiota näihin kolmeen asiaan: Katu, johon suurin osa tapahtumista elokuvan toisella puolella (kun Valjean on kadonnut Cosetten kanssa ja blaablaa) sijoittuu, majatalo, jossa Cosette asui lapsena, ja barrikadit.
Tässä kuvassa näkyy kaksi näistä asioista; katu ja barrikadi. Kadulla talot on tahallaan rakennettu hieman vinoiksi, korostamaan ajan kurjuutta ja köyhyyttä. Koko elokuvahan muutenkin huutaa mielestäni jatkuvasti, hieman brechtiläisittäin, "TÄMÄ ON ELOKUVA", vaikka käsitteleekin ihan aitoja asioita ja ongelmia. Vaikka katu on selvästi lavaste, se on kuitenkin saatu hyvin näyttämään likaiselta ja melkein oikealta kadulta.
Barrikadit on tarkoituksella rakennettu näyttämään huonekalukasoilta; vallankumouksen alkaessa elokuvassa ihmiset heittivät huonekalunsa kaduille, jotta barrikadit pystyttiin rakentamaan. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että lavasterakentajat olisivat vain voineet kasata vanhoja huonekaluja pinoon ja todeta että siinä se. Barrikadien piti pysyä koossa: niiden päällä käveltiin ja niiden alle mentiin. Eräässä kohtauksessa piti siirtää barrikadia sivuun (tämäkin kohta muistutti katsojalle tämän olevan elokuva; ei kai nyt neljä miestä pysty rullaamaan huonekalukasaa sivuun ja takaisin paikalleen),
Majatalosta en löydä kuvaa; ja täytyy myöntää etten enää neljä viikkoa elokuvan katsomisen jälkeen muista tarkkaan miltä se näytti. Siitä oli kuitenkin saatu vanhan ja ränsistyneen näköinen (miksi kaikki on vanhaa ja ränsistynyttä?) ja kaikki oli yksityiskohtia myöten paikoillaan; mitään ei jätetty puolitiehen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti